AJATUKSIA TAAS
Mä oon viime päivinä tehny paljo ajatustyötä. Oman itteni takia. Valmistanu rannekoruja ja samalla antanu ajatusten virrata. Mun matka on vasta alussa, itseasias, ei vielä ees alotusviivalla, sillä herrojen kiiruut on hitahia. Oon näinä päivinä miettiny myös sitä, miten Suomessa kaikenlainen hätä kasvaa ja itsemurhaluvut nousee nousemistaan. Oon miettiny, et miks on niin vaikea toisaalta hakea apua, mut sit ku sitä hakee, ni avunsaanti kestää, koska se jää kompasteleen byrokatian portaisiin. Itseläni kysymys on siis syvästä ja vakava-asteisesta UUPUMUKSESTA - masennus ei mun tapauksessa oo kysymyksessä.
Mikä sitte tähän ajoi? Jatkuva ittensä piiskaaminen, ollakseen hyvä ja että kelpaa, liian kauan piiskasin itteeni siihen, että jaksan, liian kauan piiskasin itteeni olemaan vahva ja murtumaton...siihen vielä muutama muu hlökotainen asia, joista en asianomaasia suojellakseni halua puhua enempää. Sitte vielä opiskelin sen kaiken keskellä ja suoritin ammattitutkinnon - työhön, jota en tällä hetkellä jaksa tehdä.
Lääkärin sanojen mukaan tää uupumustaso ja se mun sisällä asuva pikkuperkeleenperfektionisti, ei ole hyvä yhdistelmä, jonka kyllä tajuan ittekki...en vaan osaa muuta...mulle hoettiin kakarana aina, että tee tyät niin, ettei jäljet haise...ja jos en tehny tarpeeks hyvin, ni siitä seuras aina rangaistus...se kirveli pienen ihmistaimen sydäntä ja sielua. Ja minä yritin lisää...olla parempi, että kelpaisin...siitä tuli kierre. Otaksuin kaikkien ihmisten odottavan multa jotain extraa, vaikka se tavallinenki olis kelvannu...mutta mulle oli kasvanu jo asennevamma, josta oli vaikea päästä irti...niin vaikea, että nyt vielä, 58-vuotiaana, taistelen sen asian kanssa ja pilaan sillä monta asiaa, koska yritän niin kovasti olla hyvä ja kelvata, että se vie voimat. Tästä samasta syystä kaikki parisuhteeni kaatuu, koska yritän olla niin hyvä ja että kelpaisin. Ja pian oon motissa, eikä mulla oo enää muutaku se parisuhde...ja sekään ei toimi...
En tiä, saako näistä ajatuksista kukaa ees kiinni....
Tänään oli kuitenki pitkästä aikaa hyvä päivä...jaksoon kotona tehdä pihahommia ja kissujen tarhanki siivottua. Ja kävin lenkillä, se piristi, ku oli niin ihana ilma. Mutta oma itteni en oo...oonko enää koskaan, se jää nähtäväksi....


